Melkein taivaan jätin taaksein.
Miksi lähdin herrakaisen tietään?
Sinne kaivaan, missä tuulet soi,
missä sammaleeseen pään
sä painaa voi.
Vanha tie meille vie, Töllin nään.
Sinne jään, on tienhaaraa,
vaan ei vaaraa,
meille vie vanha tie.
Muistot pyörtää järven rantaan.
Siellä astuin ensi askeleitain.
Rautaruukin muistan verstainen.
Kuoksut melkein tuntuu
matkaa sinne teen.
Vanha tien meille vie, töllin nään.
Sinne jään, on tien haaraa,
vaan ei vaaraa meille vie, vanha tien.
Jos paikka tuo jäikin kulttuurista syrjään,
se onnellinen silti ol la voi. muistoineen.
Ja kulkiessain tietä kotiin tunnen palavan,
rauhaan entiseen,
uudelleen.
Vanha tie meille vie, töllin nään.
Sinne jää, on tien haaraa,
vaan ei vaaraa.
Meille vie vanha tie, vanha tie.
Meille vie törlinnän,
sinne jää onkin hara, vaan ei vara.
Meille vie vanha tie.
Kiitos