LÄHTÄ
Tunnen sinut näin, kaiken parempaan.
Saa sen muuttumaan.
Kevään työt ja kesän yöt,
halkinäin mä kuljin kuolleen tyhjyyteen.
Ja aurinkoon jos istahdin,
niin uneksin vain kun sä saavut uudelleen.
Nyt syksyn nään ja miettimään se panee,
kuinka kauan näin voit kestääkään.
On voimanain nyt usko vain
sun lupaukses,
mukaan vielä sinut nään.
Taas kun sydissäin
tunnen sinut näin.
Kaiken parempaan saat sen muuttumaan.
Syksyn työt ja pitkät yöt
mä kestää voin
kun saavut tänne kaksi joon.
On köyhyys pois, jos tahdot vain,
jos kuljet jälleen rinnallain.
Mä vahva oon.
Peittää maa voi valkea adio viittaan,
muttei kylmyys tulla mei hin voi.
On voima näin nyt uskomain,
ei silloin täällä surulliset laulut soi.
Taas kun sydissäin tunnen
sinut näin.
Taiteen parempaan saat
sen muuttumaan.
Taas kun sylissän mä
tunnen sinut näin,
tunnen, tunnen, tunnen sinut näin.
Ja kaiken parempaan mä
saan sen muuttumaan,
saan sen muut tumaan.
Taas kun sylissän mä tunnen sinut näin,
tunnen sinut näin.