On myöhä ja aukaisen ikkunan,
ajan kuluksi jotakin kirjoitan,
kun mukana monien askelten
sinun saapuvan kuulehen.
Nään puistossa lampujen välkkyvän,
niiden loisteessa kaipuuni ymmärrän.
Voin runoni sinulle kirjoittaa,
mitä sanoa en nyt saa.
Minä odotan sinua sil loin,
kun on runon i sinulle valmis.
Se on syntynyt keväisin illoin.
Minä odotan sinua niin.
Minä odotan sinua silloin,
kun on runoni sinulle valmis.
Silloin palaa mun lyttyni myöhään.
Minä odotan sinua niin.
On myöhä ja istun taas yksinäin.
Minä jotenkin runooni ki inni jäin.
Voin unelman yksin vain saavuttaa,
vaan en sinua koskaan saa.
Nään puistossa lampun jo sammuneen,
vielä runoonissa keistön yhdenteen.
Luon rakkauden lyhtyni uudestaan,
jolla uneni nähdä saan.
Minä odotan sinua silloin,
kun on runon i sinulle valmis.
Se on syntynyt keväisin illoin.
Minä odotan sinua niin.
Minä odotan sinua silloin,
kun on runoni sinulle valmis.
Silloin palaa mun lyhtyni myöhään.
Minä odotan sinua niin.
Minä odotan sinua silloin,
kun on runoni sinulle valmis.
Silloin palaa mun lyhtyni myöhään.
Minä odotan sinua niin.