On ilta
myöhä taipaleella muuan reissumies,
hän vi heltelee kulkeissaan.
Hän mistä tulee ja minne menee
taivas syksin ties,
on mustakissa seuraanaan.
Kylmä alkaa ahdistella
miestä hilpeää.
Hän kaipaa varmaan kotia
ja liiden lämpivää.
On ilta myöhättäipaleella
muuan reissumies.
Hän viheltelee kulkeissaan.
Keen laidassa
hän näkee mökin pienen aution,
ja ovisen on raula.
Se turvapaikkaa tietää,
siinä kylmän suoja on,
ja rissumies on ilo pissaa.
Hän kissaansakin kutsuu
vihin virri häipyy, hei,
mut voissa olo kissa häntä kauaa vaivaa,
hei.
On oma nahka lähinnä ja lämpö tärkeää,
kai kissa hiirtä pyhynystää.
On liidessä,
voi ihme, pari hiiltä hehkuvaa,
hän takan ääreen hapuineen.
Ei uskalla hän heikkoon hehkuun
edes puhaltaa,
se sinänsäkin riittäneet. Hän käsiänsä
ojentelee liiden lämpimää,
ja jokin kaunis muisto lämmittää
kai sydäntää.
Niin tuli aamu arjen koura
utu linnan kaas,
on rissu miehen kylmää taas.
Tänään On täällä kylmän
tuhkan kissa yötään viettänyt,
ja kiilusilmät heittotun loit.
Sen minkä luvuli hiilokseksi kissa onkin ne,
kun aamupalot upaantoi.
Mut reissuties ei moista
joulun ajattelemaan,
vaan vihelle lentielle tyytyy
kissan mukanaan.
Hän mistä tulee ja minne menee,
taivas syksin ties.
On taipaleellaan, on reissupies.