Mä taan
itsekseni aivan hiljaa ja mä mietin
Mitä sanottiin?
Monet tunteet turhilta tuntuu.
Silti niihin silloin luotettiin.
Ja on usein paljon helpompaa
antaa ajan sua kur jettaa.
Ja itsensä, kun vihdoin löytää,
voi sanoa, että jotain omistaa.
Paljon pyrhää sanottiin.
Vanhat valheet me uusiks uettiin.
Paljosta tärkeästä vaiettiin,
siks kai meksyttiin.
Seuraatkaa mua!
Seuraattehan mua!
Seuraatkaa mua!
Seuraattehan mua!
Mä kysyn sulta syytä siihen,
mitä tunneet, sä elämää kohtaat.
Sanat voisit ehkä sä ymmärtää,
mutta tunnettaa, sitä et koskaan,
jotkut meistä pelkää kuolemaa.
Voi se taas elämänsä itse
lo pettaa.
Mutta itsensä kun vihdoin löytää,
voi sanoa, että jotain omistaa.
Paljon kurhaa sanottiin,
vanhat valheet me uusiksi
puhettiin.
Paljosta tärkeästä luovuttiin,
siks' kai me eksyttiin.
Seuraatkaa mua!
Seuraattehan mua!
Seuraatkaa mua, seuraattehan mua.
Seuraatkaa mua,
seuraatte han mua.
Seuratkaa mua!