Kevät kauniina silmissä hohtaa,
silmut puihin jo kasvaneen vähän.
Sydän riemua uutta nyt kohtaa.
Tänne kuulun ja tänne jään.
Täällä lapsuuden leikkini leikin.
Elä keskellä luontoa sain.
Tieni pois, vaikka täältä mut veikin.
Oli oikein se kohdallani.
Minä tarvitsin vuodet nuo,
oli nähtävä kaikki tuo.
Nyt haaveeni hauraat on haittuneet pois,
mä myönnän sen.
Miten tarvitsin vuodet nuo,
oli nähtävä itse tuo.
Näin tuntea muuten en milloinkaan
vois tiedä sen.
Enää kaukaisiin maihin en karkaa,
kasvot kahvet jo niilläkin näin.
Totuus kosketti sielua arkaa,
kasvoi kaipaus mielessään.
Nyt kuin uudesti syntynyt oisin,
tähän maahan ja maisemaan sen
silti tehtä en voinut mä toisin,
kipsä jäämään vain ollut en.
Minä tarvitsin vuodet nuo,
oli nähtävä kaikki tuo.
Nyt haaveeni hauraat on haittuneet pois,
mä myönnän sen.
Miten tarvitsin vuodet nuo,
oli nähtävä itse tuo.
Näin tuntea muuten en milloinkaan
vois tiedä sen.
Minä tarvitsin vuodet nuo,
oli nähtävä kaikki tuo.
Nyt haavelit hauraat, on haittuneet pois,
mä myönnän sen.
Miten tarvitsin vuodet nuo,
oli nähtävä itse tuo.
Näin tuntea muuten en milloinkaan
vois tiedä sen.